Ensisijainen DNS ja toissijainen DNS

DNS (Domain Name System) kääntää isäntänimet ja internet-verkkotunnukset IP-osoitteiksi. Se on standarditeknologia verkkosivustojen nimien ja internet-verkkotunnusten hallintaan. DNS-palvelin on tietokone, joka on rekisteröity liittymään DNS: ään. DNS-palvelimet ovat vuorovaikutuksessa keskenään yksityisen verkkoprotokollan avulla. DNS: tä on kaksi: ensisijainen ja toissijainen DNS. Ne ovat DNS-palvelintietokoneita, joissa verkkotunnus on tallennettu. Tiedot ovat identtiset molemmissa DNS-palvelimissa. Näiden kahden DNS: n arvot määritetään Internet-palveluntarjoajan (ISP) toimesta. Toissijainen DNS toimii varmuuskopiona ensisijaiselle DNS: lle, jos ensisijainen DNS ei toimi.

DNS-palvelun avulla voit käyttää nimiä kuten [www.ccm.net/] IP-osoitteen kirjoittamisen sijasta (esimerkiksi 185.34.22.34).

Verkkosivujen IP-osoite on melko vaikea muistaa, ja siksi on luotava järjestelmä, joka tekee IP-osoitteen ja nimen välisen "tarkkuuden" (käännöksen).

Tämän käännöksen saavuttamiseksi käytetään erityisiä palvelimia (DNS-palvelimia). Jokainen Internetiin liitetty tietokone on määritetty palvelimien luettelolla, jonka ISP täyttää automaattisesti.

Toissijainen DNS toimii varmuuskopiona ensisijaiselle DNS: lle, jos jälkimmäinen ei toimi. Ei ole mitään takeita siitä, että ensimmäinen DNS toimii aina.

Yllä on selkeästi selitetty, miksi kaikilla verkkotunnuksilla on oltava kaksi DNS-palvelinta, joilla on kiinteä IP-osoite.